Ystävä, Rakastettu 5

Aamulla heräsin hämärään, ja suuni oli tahmea kuin etanan perse. En alkuun tajunnut yhtään, missä olin. Sitten tunsin hengityksen tuhinan oikean korvan juuressa, sitten rinnallani lepäävän käden, sitten jalan jalkojeni päällä. Janne! Olin alastomana alastoman Jannen vieressä hänen sängyssään. Miten minä siihen olin joutunut? Olimme sijanneet minulle vuoteen toiseen huoneeseen. Luoja, oliko meidän välillämme tapahtunut jotakin? Ei saanut olla! Jos meidän välillämme oli määrä tapahtua jotakin, sen piti tapahtua selvin päin ja kummankin halusta. Sillä lailla oikeasti eikä missään tiedottomassa humalassa niin, ettei kumpikaan muista siitä mitään. Anna anteeksi, Janne, jos niin kävi.



Yritin varovasti hivuttautua irti ja päästä edes vessaan mietiskelemään. Janne havahtui hereille:



– Mmmm, huomenta. Mihin sinä olet menossa?



– Öh, vessaan.



– Älä vielä, Janne mumisi, painoi minut takaisin ja kävi makaamaan rintakehäni päälle. – Tässä on niin hyvä olla.



– Miten minä tähän jouduin?



– Sinä sammuit olohuoneen lattialle, ja minä raahasin sinut tähän.



– Tuota… Tapahtuiko tässä jotakin?



– Heheh. Ei. Harmi kyllä. Minä kyllä yritin ehdottaa semmoista leikkiä, että homo raiskaa heteron. Vai oliko se toisinpäin? Mutta sinä juntti et suostunut.



– Luojan kiitos.



– Älä nyt. Sinä olit niin ihana. Ja voisin minä suudella sinua nytkin, jos hampaat olisi pesty.



Minä olisin voinut suudella häntä hampaat paskaisinakin, mutta minua rupesi tolkuttomasti ujostuttamaan. Kaiken lisäksi minulla oli hirveä aamuseisokki. Sitä kädellä ja täkillä peitellen nousin väkisin istumaan sängyn laidalle. Olin aivan hermona. Minun teki mieli kääntyä ja kaapata Janne rajuun syleilyyn. Taisin täristä jonkin verran, sillä Janne alkoi silittää selkääni:



– Onko joku hätänä? Älä minun puheistani välitä.



– En minä…



– Onko sinusta noin kauheaa herätä alastomana nakun homon vierestä, hän veti kätensä pois ja kierähti takanani selälleen.



– Ei. Oikeastaan minä… Äh, täytyy tästä vessaan.



Nousin ylös ja pudotin peiton. Käännyin ja lähdin ovelle. Janne henkäisi isosti:



– Sinulla seisoo!



– Ei, kun aamuseisokki vain.



– Helvetti, miten iso kyrpä! En olisi ikinä arvannut, että sinulla kasvaa noin pitkäksi ja paksuksi.



Lukkiuduin vessaan. Istuin huohottamaan pöntölle. Sen täytyy tapahtua tänään! Minun on kerrottava Jannelle! En jaksa enää odottaa ja salailla. Mitä siitä, että hänen ja Petrin ero tapahtui vasta eilen. Eihän sen tarvitsisi merkitä, että minä olisin vain korvikepano. Ja jos sellaiseksi osoittautuisin, pieksäisin Jannen perusteellisesti. Yritin kai pitää kiinni viimeisistä miehekkyyden rippeistä. En olisi koskenut Janneen sormenpäälläkään vihoissani.



– Älä viivy pitkään. Minuakin kusettaa.



– Joo. Onko sinulla ylimääräistä hammasharjaa?



– Ylähyllyllä. Anna minä tulen siihen viereen kuselle.



– Enkä anna.



– Vitun jätkä, hän murahti ja kumautti nyrkillä oveen.



– Kuse tiskialtaaseen!



– En ole vielä oppinut sinun tavoillesi.



Hymyilin, että ehkä vielä opit. Ryhdyin harjaamaan hampaita. Suunnittelin, kuinka istutan Jannen sohvaan ja rauhallisesti kerron kaiken tunteistani häntä kohtaan ja kuinka kaikki sitten sujuu hienosti ja me olemme onnellisia. Katsoin itseäni peilistä ja hymähdin tutulle näylle: turpea naama, vaahtoa suupielissä ja kyyneleet silmissä. Huuhdoin suuni ja silmäni, jotka verestivät punaisina. Janne hakkasi taas ovea. Minä päätin, että nyt se tapahtuu.



– Avaa jumalauta! Rakko halkeaa!



– Minulla on asiaa, ehdin kuiskata vakavana, kun raotin ovea.



– Pois tieltä!



Hän riuhtaisi oven levälleen, loikkasi pöntön eteen ja alkoi lorottaa kustaan yhtenä kuohuna. Tämä ei mene ihan niin kauniisti kuin suunnittelin, ehdin ajatella ja sanoin:



– Janne, minä olen homo ja rakastan sinua.



– Täh?



– Minä olen homo ja rakastan sinua ja voisin suudella sinua, vaikket ole vielä pessytkään hampaita.



Ei mitään. Pelkkää kusen lorinaa. Punastuin, nolostuin, häpesin. Ei olisi sittenkään pitänyt sanoa mitään. Kun hän lopetti, hän ei vilkaissutkaan minuun ja marssi olohuoneeseen. Kirosin itseäni hiljaa ja menin perässä. Hän istui sohvalla ja tuijotti äkäisenä eteensä. Jäin seisomaan vaikeana kuin koulupoika rehtorin kansliassa.



– Yritätkö sinä lohduttaa minua Petrin takia vai muuten mielistellä?



– En, en varmasti!



– Milloin sinä sitten olet päättänyt, että sinä muka homo olisit?



– Silloin kun esittelit Petrin.



– Siihen tyyppiinkö sinä ihastuit!?



– En todellakaan! Minä vain tajusin silloin olevani mustasukkainen sinusta. Ja oli minulla niitä tuntemuksia aiemminkin.



– Milloin muka?



– Rajuimmin, kun tyrmäsin sinut meidän mökillä. Mutta silloin vielä minä kielsin ne tunteet jyrkästi.



– Minä en usko.



– Älä sitten, mutta totta se on.



– Tajuatko jätkä, mitä se tarkoittaa! Meiltä on mennyt hukkaan yli kaksi vuotta, kaksi kaipuussa kärvistelyn vuotta! Ja vain sen takia, että yksi kusipää ei saa suutaan auki.



– Enhän minä voinut mitään sanoa, kun sinä olit niin rakastunut siihen tyyppiin! Ja silloinhan sinäkin vasta suvaitsit paljastaa olevasi homo! Niin että turha sinun on yksin minua syyttää. Paskiainen!



– Minulla hajoaa pää.



Hän pomppasi ylös ja alkoi ravata ympäri kämppää. Hän tuhisi ja kiroili. Muutama tavarakin lensi. Minä seisoin paikoillani ja tuijotin varpaitani. Olin pettynyt. Kun Janne meni keittiöön kolistelemaan, keräsin vaatteeni ja pukeuduin hiljaisuudessa. Vedin eteisessä nahkatakin niskaan, tartuin ulko-oven lukkoon ja huikkasin keittiöön:



– Moi. Minä menen nyt. Soittele jos ja kun pystyt.



En ehtinyt kuin puoliksi rappukäytävään, kun Janne syöksyi keittiöstä kuin myrsky. Hän riuhtaisi voimalla minut takaisin sisään ja kiskaisi oven paukauttaen kiinni. Hän katsoi minua silmät leimuten. Hän alkoi töniä minua aivan raivona rintaan niin, että olin lopulta selkä seinää vasten.



– Saatanan jätkä, sinä et lähde täältä mihinkään ennen kuin minä olen nussinut sinua perseeseen niin kauan, että itkien vannot, että joka sana siitä rakkaudesta on totta!



– On se naimattakin totta, hymyilin ja kaappasin hänet tiukkaan halaukseen.



– Kai me se silti naimalla varmistetaan, hän kuiskasi nieleskellen korvaani.



– Joo.



Suutelimme, ensin kömpelösti, sitten hellästi ja sitten raivoisasti. Ja Jannen suu totisesti maistui paskalle. Revimme kiivaasti vaatteet minun yltäni. Painoimme alastomat vartalomme tiukasti toisiinsa, iho ihoon. Vahvat kädet kourivat väkevästi toisen tiukkaa lihaa. Huohotimme ja horjahtelimme sinne tänne. Kaaduimme lopulta olohuoneen lattialle. Rakastelu muuttui intohimoiseksi ja kiihkeäksi painiotteluksi. Läiskimme ja purimme toisiamme minne sattui. Pyörimme pitkin poikin toisiimme tiukasti kietoutuneina. Urahtelimme syvällä rintaäänellä ja karjahtelimme miehekkäitä kirouksia. Kummankin kivikovat kalut puristuivat välillä tuskallisesti toista vasten. Lopulta Janne murisi allani:



– Vittu, nyt on pakko päästä paneen reikää. Muuten mällit lentää just tähän paikkaan.



Kierähdin selälleni, ja Janne syöksyi hakemaan vessasta liukastetta. Tullessaan hän hihkui:



– Ketarat pystyyn ja perse ylös. Hei muuten, sinua ei ole varmaan ennen pantukaan.



– Ei niin. Vähän jännittää.



– Ota rennosti. Valmistelen sinut hyvin.



Niin hän tekikin. Nuoli ensin reikääni ja siinä ohessa näykki hampaillaan pakaroitani. Sitten hän otti pallini suuhunsa, runkkasi toisella kädellä kevyesti kyrpääni ja toisen käden sormilla tunki liukkaria perseeseeni. Sitten hän vaihtoi suuhunsa kyrpäni pään ja vapaa käsi alkoi nipistellä nännejäni. Se kaikki tuntui mielettömältä, olin tulla hulluksi. Että semmoisesta olin jäänyt paitsi niin kauan! Taisin vain uikuttaa ja vääntelehtiä siinä käsittelyssä. Viimein parahdin:



– Nyt tulee!



– Ei vielä! Minä haluan tuon kyrvän perseeseeni heti, kun olen nussinut sinut, Janne kiljaisi ja keskeytti hommansa.



– Älä kiltti lopeta. Kyllä se seisoo kohta uudestaan, huohotin epätoivoisena.



Hän nappasi kaluni uudestaan kitaansa, sormet nussivat aukkoani ja melkein heti spermani lensivät hänen nieluunsa. Hän sylki niistä osan vatsalleni. Olin käynyt taivaassa.



Katsoin onnesta sekopäänä Jannea. Hänen silmänsä paloivat hurjassa kiimassa. Hän nosti jalkani olkapäilleen ja asetti terskan reiälle. Yritin rentoutua, mutta en oikein täysin onnistunut. Sattui aika lailla, kun Jannen kalu alkoi tunkeutua puoli väkisin sisääni. Hän veti välillä takaisin ja sitten taas syvemmälle. Hän kai yritti hymyillä minulle rauhoittavasti, mutta se oli kyllä enemmän raakalaisen julma nautinnonirvistys. Sitten hän ei enää kyennytkään olemaan hellä ja kiltti, vaan alkoi nussia minua rajusti. Kiljahtelin tuskasta, mutta samalla hurmaannuin hänen hiestä kiiltävien lihastensa värähtelyistä ja voimasta, kun rynkytti minua. Minun kyrpäni jäykistyi uudestaan saman tien varmaan isommaksi kuin koskaan ennen. Lopulta Janne karjui yhtä saatanaa ja pienin terävin vartalon nytkähdyksin hän ampui lastinsa sisääni.



Saman tien hän kiskaisi itsensä ulos ja hetkeäkään huoahtamatta runkkasi kaluni varteen liukkaria ja levitti sitä siinä sivussa reiälleen. Sitten hän istui kyrpäni päälle, ja se tunkeutui hitaan sitkeästi aina syvemmälle Jannen perseeseen. Luoja, mikä tunne! Sillä hetkellä minusta tuli vannoutunut perseen nussija. Hän ratsasti minulla pitkään ennen kuin minulla alkoivat mällit oirehtia, mutta ennen kuin ehdin tulla, Janne runkkasi omat liemensä aina minun naamalleni asti. Sen jälkeen hän keskittyi lypsämään minua tosissaan niin, että jo ihan kohta ulinani säestyksellä nytkäyttelin siemenet häneen. Minä valahdin veltoksi. Janne puristi vielä vehjettäni suolessaan ja levitteli päälläni olevia spermoja kädellään. Mukelsin siinä lattialla:



– Vittu, mikä meno. Nyt kyllä alan minäkin murehtimaan niitä menetettyä kahta vuotta.



– Kuulehan, homo, mitä jos ei murehdittaisi sittenkään niitä panoja, joita ei koskaan ollut, ja keskitytään niihin, joita vielä tulee.



– Kannatan, kunhan niitä sitten kanssa tulee.



– Voit olla varma!



Kietouduimme halaukseen ja suudelmaan. Ja pääsimme me lopulta suihkuunkin ja aamiaiselle. Puolen päivän aikaan keksimme lähteä pubiin. Kun menimme vierekkäin tiskille, kaappasin Jannen hellästi kainalooni ja sanoin Ninalle:



– Taisit tarkoittaa sillä peukalolla sittenkin tätä?



– Voi perkele, jätkät! Just tuota. On tässä saanutkin odottaa. Miehellekin olen motkottanut, että on siinäkin nahjukset, ovat kuin luotuja toisilleen, mutteivät vaan saa mitään aikaiseksi. Onneksi olkoon!



– Joo, minun täytyy ehkä tehdä tunnustus, Janne naurahti. – Minä rakastuin Markoon heti, kun hän ensimmäisen kerran astui tuosta ovesta sisään.



– Valehtelet. Etkä rakastunut, väitin.



– No, ihastuin ainakin. Tuommoinen komea harteikas pellavapää, joka vielä kävelikin rennosti kuin petoeläin.



– Totta se puhuu, Nina sanoi minulle. – Aina kun sinä olit täällä, Janne käyttäytyi ihan eri tavalla kuin muuten. Ja niin teit muuten sinäkin. Teidän välillä totisesti oli sähköä. En ymmärrä, miten saatoitte olla niin pölvästejä, ettette huomanneet sitä.



– No kunhan loppu on hyvin.



Olemme olleet nyt yhdessä – jaa, mitä tästä tulee – viitisen vuotta. Hyvin menee. Hankimme tästä pubin talosta isomman asunnon, johon mahtuu molempien tavarat. Urheilemme edelleen yhdessä. Jannella on nyt yhtä isot lihakset kuin minulla. Hän uhosi, että hänen on pakko hankkia sellaiset, että pystyy päihittämään minut, jos tulee riita. Kun urputin, että olisihan hänellä ollut ne karatetaitonsa, hän lupasi opettaa minua kotona kunnolla niissä jutuissa. Olen vain niin pahuksen huono oppimaan niitä, kun tulen niissä treeneissä melkein heti kiimaan. Käymme viimeinkin niillä vaelluksillakin Lapissa joka elokuu. Tunturissa rakasteleminen on sitten hieno kokemus, tiedoksi vain. Muuten seksielämämme on semmoista lievää ylä-alamäkeä. Välillä intohimo hiipuu ja sitten roihahtaa taas tosi kuumiin liekkeihin.



Petriä minä en ole nähnyt, mutta Janne tiesi kertoa, että hän on sortunut huumeporukoihin eikä hänellä mene hyvin. Poikaparka. Jarkko taas porskuttaa edelleen meidän osastollamme ja hyvä hoitsu onkin. Enää hän ei saa puristella lihaksiani, mutta katsella kylläkin, mitä sanoo tekevänsä ihan mielellään. Taitaa vain hyvää hyvyyttään pönkittää minun itsetuntoani. Jannen isä kuoli viime vuonna. Enpä ole ennen ollut niin iloisissa ja onnellisissa hautajaisissa. Kaikki tuntuivat olevan hyvillään, kun siitä miehestä päästiin. Ironista kyllä, hän jätti pojilleen mittavan omaisuuden perinnöksi. Raha ei vain pysty korvaamaan menetettyä lapsuutta. Jannekin purkaa aina vain lapsuutensa kipupisteitä. Hän muuten lahjoitti siitä perinnöstä aika paljon rahaa meidän osastollemme, mutta sillä ehdolla, että sitä ei käytetä mihinkään hyödylliseen vaan ainoastaan sellaiseen, mikä tuottaa lapsille iloa.



Jannen pikkuveli melkeinpä asuu meillä. Hän on hetero, mutta aivan avuton naisen hankinnassa, vaikka komea sälli onkin. Olemme lyöneet Ninan kanssa päämme yhteen poikaa auttaaksemme, mutta vielä emme ole onnistuneet. Minun perheeni on ottanut Jannen hyvin vastaan. Isä tosin ensi tyrmistyksessään motkotti meille, että mitä ne nyt aikuiset miehet tuommoista peliä rupeavat pitämään. Mutta hyvin hän tulee Jannen kanssa juttuun. Sitä paitsi hän käy meillä vuodessa aika monta kertaa, mutta istuu silloin lähes kaiket ajat pubissa – saa nähkääs juoda Jannen piikkiin. Äiti siitä tietysti jaksaa marmattaa ja moittii vävyään liian hölläkätiseksi. Pojat, siis veljeni, ovat myös hyvää pataa Jannen kanssa. Olemme alkaneet Jannen kanssa epäillä, että vanhempi heistä olisi kaappihomo, mutta tiedä häntä. Nuorempi tulee lähiaikoina isäksi, ja meidät on jo pyydetty kummeiksi.



Niin, että näin tämä elämä nyt suurin piirtein sujuu, kun on tehty matka ystävyydestä rakkauteen.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s